Kontula-kuvaa muuttamassa

Kontulan nuorisotalo Luuppi on maanantaiaamuna hiljainen ja unelias. Hiukan unelias on tunnelma myös, kun Kontulan kesätyöläiset aloittavat työpäivänsä valokuvaaja Patrik Rastenbergerin kanssa. Patrik kyselee nuorilta viikonlopun kuulumiset – monia nukuttaa.

Tilannepäivityksen jälkeen on aika lähteä kuvaamaan. Joku jää koneelle editoimaan aiempia otoksia. Joku valittelee, että omassa kuvien top kympissä on vain seitsemän kuvaa. “Älä ole liian itsekriittinen”, Patrik sanoo.

Ruska ja Lia pyörivät ensin hetken aamutyhjällä ostarilla, mutta muistavat sitten yhtä aikaa, että läheisessä alikulkutunnelissa pidettiin viikonloppuna Mimmit peinttaa -tapahtuma, jossa naispuoliset katutaiteilijat maalasivat tunnelin seinät. “Kunpa kukaan idiootti ei olisi vielä ehtinyt sotkemaan niitä”, tytöt hermoilevat. Eikä ole! Tunneli on täyttynyt mielettömistä taideteoksista, eikä niiden päälle ole tehty töhryn töhryä. Aamun kuvaussessio kuluukin tunnelissa.

WP_20160620_009

WP_20160620_012

Ryhmä kokoontuu taas nuorisotalolle. Osa editoi, osa pohdiskelee muuten vain syntyjä syviä. Joku valittelee, ettei Kontulassa “ollut tänään mitään kuvattavaa”. Päivä onkin kolea ja harmaa, ihmiset “ovat koomassa”, kuten joku kuvailee. Se on tämä maanantaiaamun melankolinen tyhjyys, todetaan yhdessä.

Tunnelma vilkastuu, kun alkaa keskustelu Kontulan luonteesta ja siitä, millaista taidetta metroon voisi tulla. Kaikki ryhmän nuoret ovat täällä omilla kotikulmillaan, joten he todellakin tietävät, mistä puhuvat. “Olisi kiva onnistua muuttamaan Kontula-kuvaa. Ei täällä ole pelkästään kännisiä ihmisiä”, Ruska sanoo. Muut komppaavat: Kontulaa sanotaan kuulemma “Helsingin Vantaaksi”, ja aina jos mainitsee olevansa Kontulasta, saa kuulla elelevänsä vain “nistien keskellä”. Nuoret ovat kertakaikkisesti eri mieltä. “Täällä on hauskaa, leppoisaa”, Nette sanoo. Alkaa pitkä kollektiivinen listaus siitä, mitä kaikkea Kontulassa on. Metsää, puistoja, uimahalli, kirjasto. Monta ruokakauppaa. Nuorisotalo! “Nyt kun alkaa miettiä, täällä on oikeesti kaikki!” Nette havahtuu. Sitä paitsi Kontulassa kaikki on lähellä. “Kävelet vain ostarille, ja siellä on kaikki mitä elämässä tarvitset.”

Mitä metroraiteiden seinissä siis pitäisi olla? Esko tiivistää: “Jotain mikä herättää ajatuksia ja tuntemuksia. Jotain mistä ihmiset tunnistavat Kontulan.”

On selvää, että paikallisille nuorille se on jotain aivan muuta kuin lähiökliseitä.

WP_20160620_018

WP_20160620_021

 

Share
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kerro ja kommentoi