Kaavoittajan ja kaupunkilaisen kohtaamisessa

Maija Mattila on ollut vuodesta 2001 saakka kaupunkisuunnitteluvirastossa vuorovaikutussuunnittelijana. Hän ihailee sitä, miten kiinnostuneita helsinkiläiset ovat omasta kaupungistaan, ja kuinka paljon paikallisilla on tietoa erilaisista kaupunkiin ja kaupunkisuunnitteluun liittyvistä asioista. Tietoa ja hyviä ideoita.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa on 3 vuorovaikutussuunnittelijaa. Heidän työhönsä kuuluu kertoa ihmisille, mitä muutoksia heidän asuinalueelleen on suunnitteilla ja kysyä miltä tieto tuntuu, mitä he haluaisivat.

”Vuorovaikutus ei saa kuitenkaan olla mikään irrallinen, juhlava palanen. Sen pitää olla tapa tehdä työtä.”

Maija sanookin järjestävänsä kohtaamisia.  Viraston suunnittelijat ja he, keille suunnitellaan, pääsevät vaihtamaan ajatuksia. Muotoja on monia: face-to-face –kyselyitä, nettikyselyitä, karttakyselyitä, haastatteluita, työpajoja, työryhmätyöskentelyä, mikä mihinkin hankkeeseen sopii.

Kaupunkisuunnitteluvirastossa palautteen käsittely on systemaattista. Kaikki yhteydenotot käydään läpi, mietitään vastaukset tai muutetaan suunnitelmaa. Kuinka paljon mielipiteet keskimäärin vaikuttavat? Maijan mielestä se on kiinnostava, vähän jopa filosofinen kysymys.

”Se olisi helppoa ajatella niin, että jos lähetän kirjeen, virasto toimii tai ei toimi niin kuin kirjeessäni esitin. Minä haluan kuitenkin, että asiat pääsevät ylipäätään esiin. Että syntyy mahdollisimman hyviä ja rakentavia keskusteluita, jonka seurauksena kaikki ovat vähän viisaampia. Asetelma ei ole aina virkamiehet vastaan kaupunkilaiset. Kaupunki on joukko erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia arvoja, erilaisia tavoitteita, elämäntilanteita. Minä mietin, miten nämä kaikki näkökulmat tulisivat edustetuiksi.”

 

Helsinki on herännyt

Maija Mattila iloitsee siitä, miten Helsinki on herännyt. Kaikenlaista uutta ja ihanaa pulpahtelee siellä täällä. Hän sanoo uskovansa, että myös kaupungin organisaation puolella alkaa tapahtua muutosta, ehkä nopeastikin.

”Kaupunkilaisilta tulee niin paljon hyviä ehdotuksia ja ideoita. Sillä vanhalla mallilla, että tarkastetaan ja sallitaan ja annetaan lupia, ei riitä enää aikaa. Virkamiesten pitää muuttua mahdollistajiksi. Eihän me edes ehditä enää kieltää kaikkea!”

Mattila on viime aikoina miettinyt, miksi Helsingissä on vallalla huolissaan oleminen. Jos tulee lunta, ollaan huolissaan, mihin se mahtuu ja mitä tapahtuu. Ravintolapäivästä ja katujuhlista ollaan huolissaan, että voivatko autot ajaa normaalisti ja tykkäävätkö kaikki naapurit bändeistä ja soittavatko ne liian lujaa.

”Pariisin tragedian jälkeen kaupungin pormestari sanoi, että Pariisi on iloinen kaupunki. Että sitä ei heiltä voi viedä. Toivottavasti Helsingistä voisi sanoa joskus jotain vastaavaa. Että Helsinki on rento kaupunki.  Tai turvallinen kaupunki.”

Nykyinen vuorovaikutussuunnittelija on taustaltaan diplomi-insinööri ja maanmittari. Piirtämisen sijaan kaavoituksessa alkoi pian kiinnostaa se puoli, että mitä kaavoittajat tekevät ihmisille. Mattila ymmärtää, että kaupunkisuunnittelussakin on tavallaan pelko läsnä. Oma ympäristö muuttuu varmasti, mutta miten, ja miten se vaikuttaa elämään. Tätä voisi hänen mielestään hallita esimerkiksi sillä, että ollaan ajoissa liikkeellä asioiden kanssa. Ja mietitään, miten eri lähtötiedoilla varustetut ihmiset pääsisivät osallistumaan keskusteluun tasavertaisesti.

”Mä mietin paljon rakenteellisia juttuja, koska olen insinööri. Minussa asuu vähän sellainen pieni Curre, Curt Lindström, että aina pitäis tehdä ”lite bättre”. Aina vähän paremmin.

Se on muuttunut uran alusta. Silloin ajattelin, että pitäisi heti vaikuttaa isoihin asioihin, johtoryhmissä. Nyt mietin, että se voisi olla pitkä ja tylsä tie. Että mieluummin toimii siinä missä toimii, ja tekee siinä aina kaiken lite bättre.”

 

Teksti ja kuvat:  Anna Pakarinen

 

Maija Mattila valitsi Helsingin tulevaisuuden tekijäksi Janne Kareisen.

 

 

 

 

Share
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kerro ja kommentoi