Helsinki toimii kuin suuri perhe

Iranilainen Pouyan Mohseninia on tarinankertoja. Hän on elänyt kolmessa erilaisessa maanosassa. Hän on seurannut Teheranissa, Sofiassa, New Yorkissa, Abu Dhabissa ja Kuala Lumpurissa ympäristöään ihmisiä lukien ja näkemästään kertoen. Pari vuotta sitten hän muutti Helsinkiin.

Pouyan on modernilla kielellä mediaosaaja. Mutta kulkiessaan kodistaan Viikistä bussilla numero 506 Otaniemeen Aalto-yliopiston Medialaboratorioon hän ei uppoudu medioihin; älypuhelimeensa, tablettiinsa tai edes sanomalehteen. Sen sijaan hän on kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä julkisessa paikassa.

”Samat ihmiset saapuvat bussiin ja he ovat kuin tuttuja minulle. He eivät tosin välttämättä tunnista minua. Monihan sulkeutuu nopeasti omaan tilaansa.”

Pouyan on hyvin kiinnostunut ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Mitä tapahtuu, kun hän menee tyhjässä bussissa istumaan jonkun viereen? Suomalaisittain pieni ihme: alussa vaivautunut vierustoveri tempautuu mukaan jutteluun.

”Tapa ottaa kontaktia muuttuu Helsingissä kellon mukaan: aamu eroaa illasta ja perjantai sunnuntaista, kesä talvesta.”

Helsinki on niin pieni, että henkilö jonka eilen näit bussissa, tulee huomenna sinua vastaan museossa.

”Ja henkilö jonka kanssa juttelet mukavia kahvilassa, voi olla toimitusjohtaja, joka kutsuu sinut seuraavana päivänä työhaastatteluun”, Pouyan kertoo kokemuksestaan.

”Helsinki toimii kuin suuri perhe”, hän tuntee.

 

Tarina ensimmäisistä päivistä

”Olen kertonut ystävilleni tarinaa ensimmäisistä päivistäni Helsingissä. He ovat kaikki ihmeissään”, Pouyan aloittaa.

”Minulla ei ollut ennen saapumistani tietoa yöpaikasta, olin jonotuslistalla opiskelija-asuntoon. Opintokoordinaattori laittoi laitoksen väelle kyselyn. Muutaman tunnin sisällä kaksi laitoksemme henkilökunnasta kutsui minut luokseen. En unohda koskaan sitä vieraanvaraisuutta.”

Parin päivän päästä järjestyi asunto Käpylästä. Pouyan jäi vahingossa pois bussista pari pysäkkiä liian myöhään. Hän kysyi neuvoa ohimenevältä pyöräilijältä, joka opasti kännykästään reitin Ilmattarenkujalle. Hiukan vaikea sana kaksi päivää maassa viettäneelle!

”Ennen kuin ehdin jatkaa matkaa, vuokraisäntä soitteli jo perääni ja tuli hakemaan autollaan.”

Pouyan toteaa:

”Jos opiskelu, rakkaus tai työ sattumoisin kuljettaa sinut tänne, tulet kokemaan jotain paljon mahtavampaa, kuin voit kuvitellakaan. Helsingissä ja Suomessa ollaan liian vaatimattomia. Tästä paikasta voisi rummuttaa paljon enemmän.”

 

Kuuntele kaupunkia

”Arvostan helsinkiläisiä paljon. Koen että minulla on iso vastuu siinä, että en vain hyödynnä saamaani vieraanvaraisuutta ja lämmintä vastaanottoa, vaan lisään siihen oman osani.”

Uuden median maisteriopintojen loppusuoralla oleva Pouyan haluaisi asettua Suomeen asumaan, vaikka työn saaminen vaikuttaakin hyvin vaikealta.

Samanlainen toive on suurimmalla osalla niistä monista kansainvälisistä ammattilaisista, jotka jatkokouluttautuvat Aalto-yliopiston Medialaboratoriossa. He haluaisivat antaa oman panoksensa Suomessa olevaan mediayhteisöön ja teollisuudenalan menestykseen.

Pouyan sanoo: ”En halua olla vain kuluttaja, vaan uuden luoja ja innovoija.”

Juuri sitä hän on, niin avoimena ihmisenä kuin uuden median taiturina. Viime syksynä hän ohjelmoi uudelleen HKL:n taidelinjan ”Metro Beat” -projektissa käyttöönsä saaman matkakortinlukulaitteen ja muutti sen musiikkia yhdisteleväksi koneeksi.

Äänimaisemien parissa hän työskentelee myös maisterintyössään, jonka teemana ovat äänimaisemien jakamiskokemukset kaupunkien julkisessa tilassa. Yhteisölliseen suunnitteluun nojaava digitaalinen palvelu tekee äänimaisemien nauhoittamisen ja jakamisen kännykällä helpoksi.

Pouyan kehottaa paikallisia ja matkailijoita kuuntelemaan ympäristöään.

”Äänimaisemien perusteella voi paikallistaa hotspotit, myös uudet sellaiset. Jos ei vain kulje ympäristön läpi, voi opetella kuuntelemaan enemmän ja tarkemmin.”

Yhteisö voi oppia uutta omasta kaupungistaan – mutta myös muista. Kokemus kaupungista muuttuu dramaattisesti, kun Aleksanterinkatua pitkin kävellessään pysähtyy ja kuuntelee minuutin äänimaisemaa Syyriasta aistiakseen tuon ympäristön.

”Kokemus voi auttaa myös tänne tulevien turvapaikanhakijoiden kohtaamisessa.”

 

Teksti ja kuva: Riikka Lahdensuo

 

Pouyan Mohseninia valitsi Helsingin tulevaisuuden tekijäksi Laura Koskisen.

 

 

Share
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kerro ja kommentoi