Helsingissä opetellaan jakamaan

Torikahvilassa sylikoirineen istuvia eläkeläisiä. Liikaa juhlineita risteilymatkustajia. Kalakauppiaita saalishaukineen. Piknikvilttejä kantavia ystävyksiä pakkautumassa Suomenlinnan lauttaan. Teollisen muotoilijan Laura Koskisen suosikkipaikka Helsingissä on Kauppatori – kalalta haiseva, lihapiirakoita varastavien lokkien ja turistien kansoittama Kauppatori.

”Siellä ihmisiä katsellessa tulee tunne, että Helsinki on tosi rento ja moninainen kaupunki”, hän sanoo.

Koskinen kertoo nauttivansa kiireettömästä ihmisten tarkkailemisesta torilla vapaapäivinään, mutta viime aikoina hän on ollut kiinnostunut kaupunkilaisista myös Aalto-yliopiston opintojensa tähden. Koskinen opiskelee International Design Business Management-maisterikoulutusohjelmassa, joka yhdistää muotoilun, bisneksen ja teknologian osaajat.

Hänen opintoihinsa kuuluu muun muassa käyttäjälähtöinen kaupunkisuunnittelu, ja Koskinen onkin päässyt kursseillaan esimerkiksi pyytämään helsinkiläisiltä ehdotuksia siitä, miten Helsinki Design Districtistä, taidegallerioiden, muoti- ja designliikkeiden keskittymästä Punavuoressa saisi houkuttelevamman.

”Yllätyin positiivisesti siitä, miten innostuneesti kaupunkilaiset esittivät ehdotuksiaan alueen kehittämisestä ja kuinka tärkeitä näkökulmia he toivat esille”, Koskinen sanoo.

Hänen mukaansa paikallisia kannattaisikin osallistaa paljon nykyistä enemmän Helsingin kehittämisessä. ”Se parantaisi ihmisten arjen sujuvuutta, kaupungin viihtyisyyttä ja loisi yhteisöllisyyttä”, hän sanoo.

 

Tarhat ja vanhainkodit kimppaan

Kaupunkisuunnittelussa pitäisi kiinnittää Koskisen mukaan erityisesti huomiota eri sukupolvien erilaisiin tarpeisiin. Parhaimmillaan sukupolvien välinen kuilu saadaan kurottua umpeen niin, että kaikki hyötyvät.

Näin on käynyt hänen mukaansa esimerkiksi Rudolfin palvelutalossa Laajasalossa, jonne kolme kiireellisesti asuntoa tarvitsevaa nuorta muutti tammikuussa. Nuoret saivat vuokrata palvelutalosta 23 neliön yksiön 250 eurolla, jos he viettävät vanhusten kanssa 3-5 tuntia viikossa. Järjestelyn avulla yksinäisyydestä kärsivät vanhukset saivat seuraa ja asunnottomuuden uhkaamat nuoret kohtuuhintaisen kodin.

Koskisen mielestä myös lastentarhat ja vanhainkodit voisivat sijaita samassa rakennuksessa, ja maailmalta tällaisia esimerkkejä jo löytyykin.

”Tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa yhdessä tekemisen ja jakamisen mahdollistaminen on yksi tärkeimmistä trendeistä. Varsinkin yhteisasuminen ja kommuunit yleistyvät”, Koskinen ennustaa.

 

Jakaminen ja yhteistyökö ankeaa?

Koskinen on mukana tulevaisuuden asumismuotoihin ja elämäntyyleihin liittyvässä projektissa, jossa työkaluna käytetään tulevaisuudentutkimusta ja -suunnittelua.

Erilaisia trendejä ja megatrendejä tutkittuaan hänelle on tullut selväksi ennen kaikkea se, että ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti helsinkiläistenkin tulevaisuuteen. Jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettu kahteen asteeseen, Suomen pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Siirtyminen hiiliniukkaan yhteiskuntaan vaatii muun muassa kaupunkirakenteen tiivistämistä sekä energiatehokkaita taloja ja kortteleita.

Uudenlaista, vähähiilistä kaupunkiasumista on rakennettu Helsingissä jo muun muassa Jätkäsaareen, mutta Koskinen huomauttaa ilmastonmuutoksen torjumisen vaativan myös suurta muutosta ihmisten elämäntyyleihin.

Individualistisesta kertakäyttökulttuurista on siirryttävä jakamistalouteen, mutta sen ei suinkaan tarvitse olla ikävää ja ankeaa.

”Esimerkiksi Ravintolapäivä on hyvä esimerkki jakamiseen ja yhteistyöhön perustuvasta, uudenlaisesta sharing- ja caring-kulttuurista”, Koskinen sanoo.

 

Teksti ja kuva: Venla Pystynen

 

Pouyan Mohseninia valitsi Helsingin tulevaisuuden tekijäksi Laura Koskisen.

 

 

 

Share
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kerro ja kommentoi