Fiilistelijän Helsinki

Radiotoimittajaopiskelija ja elämäntapafiilistelijä Iiris Kokko asui lapsuutensa Espoossa ja kävi lukion Brysselissä. Sitten hän muutti Helsinkiin, koska kaupunki on ollut aina ”se juttu” ja vetänyt puoleensa.

”Mulle yksi avainkokemus Helsinkiin oli se, kun päädyin visualistiharjoitteluun Popot Sneaker Storeen Iso-Roballe. Olen kerännyt vähän erityisempiä lenkkareita nuoresta asti. Popoilla kävi hauskaa porukkaa ja opin paljon Stadin meiningeistä. Se paikka oli sellainen kunnon instituutio. Sinne tuli tietoon kaikki mitä tapahtui Helsingissä, hyvät baarit oli lähellä, puskaradio toimi moneen suuntaan.”

Välissä Iiris opiskeli vuoden muotibisnestä Glasgowssa. Palattuaan hän päätyi puoleksi vuodeksi työkokeiluun Radio Helsingille. Siellä hän tutustui Maria Veitolaan, jonka tyyli ja suoruus inspiroivat Iiristä. Radiolla konkretisoitui tunne, että tällainen on Helsinki, jota hän haluaa olla tekemässä.

”Helsinki on tosi aito paikka olla. Täällä tehdään tosi suurella intohimolla ja tunteella asioita. Ihmiset ovat voimakkaasti tuntevia ja huolellisia. Ei tarvitsisi aina olla niin ankara itselleen, mutta toisaalta – miten sitoutuneesti ja koko sydämellä täällä tehdään asioita, se on inspiroivaa ja erityistä.”

 

Kaupunginosien erilaiset identiteetit

Iiris ihailee Helsingin kaunista arkkitehtuuria eri kaupunginosissa.

”Mä suosittelen ihmisille, että kannattaa kiertää eri kaupunginosia ja hengittää niiden erilaista ilmapiiriä. Kaikissa kaupunginosissa on oma juttunsa, niin eri vibesit.”

Iiris toimii mielellään kaupunkioppaana tutuille ja tuntemattomillekin. Kun esittelee toiselle paikkoja, tulee itsekin fiilisteltyä niitä ihan uusin silmin.

”Mun yksi lempipaikka Helsingissä on Vuosaaren Uutela, siellä on luontopolku. Se on niin chilli escape. Miten monipuolinen tää kaupunki on! Sä voit pyöriä Kallion vintagemeiningeissä ja vetää raakakakkua Ruplassa, tai olla keskustassa ja käydä kuuntelemassa Designmuseolla vaikka jotain paneelikeskustelua – mutta sitten toisaalta Uutelan kaltaiseen luontokohteeseen on ihan lyhyt matka. Se on erityistä.”

 

Monialaiset helsinkiläiset

Iiris oli mukana elokuvaprojektissa Night goes long, joka on avoimesti yleisön kanssa 48 päivässä tehty elokuva. Leffan pääosatähdet Manuela Bosco, Elias Gould ja Paperi T eli Henri Pulkkinen ovat kaikki hyvin monialaisia osaajia: he näyttelevät, laulavat, taiteilevat, mitä ikinä haluavat.

Sitä Iiris fanittaa. Että ihmiset tekevät juuri sitä mitä haluavat, eikä heidän luovuuttaan rajoiteta. Se voisi hänen mielestään olla yksi Helsingin nouseva juttu; vapaus ja monenlaiset mahdollisuudet. Yhteinen tsemppaus.

”Mä toivon, että saan aina luoda mun omaa juttua. Toivon, että meidän ei tarvitsisi kategorisoida toisiamme, vaan täällä olisi yhteinen iso tekemisen meininki. Ja annettaisiin toisillemme tilaa tehdä juttuja. Oltaisiin iloisia toisten onnistumisista ja inspiroitaisiin toisiamme. Voi kun ihmisille saisi sellaisen, että don’t judge yourself, anna palaa!”

 

Teksti ja kuva: Anna Pakarinen

 

Maria Veitola valitsi Iiris Kokon Helsingin tulevaisuuden tekijäksi.

Share
Share on FacebookTweet about this on TwitterShare on LinkedIn

Kerro ja kommentoi